”Kun elämä nähdään jatkuvana kasvuna, ikuisena ponnisteluna kohti suurempaa, nykyhetki typistyy vain ponnistuslaudan kaltaiseksi välineeksi. Samalla se kirjaimellinen elämä, joka tapahtuu tässä ja nyt, sivuutetaan. Aina on olemassa jotain tavoiteltavampaa. Lopulta kyltymättömyys johtaa vain krooniseen riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunteeseen. […] Kaiken läpäisevän kulutuskulttuurin vuoksi emme oikein osaa suhtautua mihinkään muuten kuin kulutuksen kautta.”
Riina Tanskasen ja Samu Kuopan Kapitalismin suuri illuusio (Into Kustannus 2023) on tervetullut keskustelunavaus tai argumentti kulutuskulttuurin ja toisaalta ilmastoahdistuksen vaivaamalle informaatioajan ihmiselle. Olen ihastellut Tanskasen yhteiskuntakriittisiä Tympeät tytöt -teoksia ja itsekin hymähdellyt ja samanmielisenä puinut nyrkkiä pari vuotta sitten julkaistun sarjakuvateoksen äärellä. Joten vaikka koinkin kapitalismin limaiset juonet paljastavan aiheen olevan itselleni, paatuneelle työstäkieltäytyjälle, tuttuakin tutumpi, odotin teoksen saamista käsiini innoissani heti Innon kirjakatalogin ilmestymisestä alkaen.
Samoin kuin Tympeiden tyttöjen kanssa, en aivan satasella koe olevani Kapitalismin suuren illuusion ydinkohderyhmää (olen ehkä sukupolven (?) verran liian vanha plus kapitalismin, suoritusyhteiskunnan ja jatkuvaan kehittymiseen perustuvan identiteetin verhojen taakse jo niin monta vuotta kurkistellut), mutta sehän ei lukuelämystä häiritse tippaakaan. Päinvastoin! On mielettömän hienoa huomata lukemisen tiimellyksessä tuon tuosta ajattelevansa: hitsi vieköön että nuoremmissa polvissa on niin viisautta, luovuutta kuin rohkeuttakin!
Tanskanen & Kuoppa valaisevat vuosikaudet downshiftannutta keski-ikäistä yrittäjää (tai yrittämättä jättäjää, eli minua siis) käsittelemällä aihettaan sekä syvästi että monialaisesti, lähestymällä kapitalismia monesta näkökulmasta. Taloushistorian käsittelyn koen erittäin tarpeelliseksi mutta myös viihdyttäväksi lukea; onhan nyt jestas sentään aivan valtavan kiinnostavaa oppia, kuinka me fiksut ja kaikkivoipat ihmiset oikein olemme ajautuneet talousjärjestelmään, joka ei kollektiivisesti ajateltuna hyödytä ketään mutta josta ei irtikään pääse. Olen itse asiassa todella vaikuttunut siitä, miten helpon oloisesti tekijät saavat selitettyä monimutkaiset ja hähmäiset taloustieteelliset käsitteet kielellä, joka on selkeää, helposti ymmärrettävää sekä vetävää.
Tanskasen ja Kuopan perehtyneisyys aiheeseen on ilmiselvää, ja teoksen viitekirjallisuuden luettelo on kattavuudessaan vaikuttava. Rautaisen tutkimustyön ja asiantuntemuksen lisäksi kirjailijoiden rakkaus aiheeseen on ilmiselvää (ja tarttuvaa!). Sellaisella pieteetillä ja tarmolla he murtavat kapitalismia ja sen muodostavia myyttejä – illuusiota – että lukijakin tempautuu mukaan hurmokseen; nyt me kaadetaan tämä järjestelmä, joka ei meitä palvele muutenkaan!
”Burnoutit ja psyykkisistä syistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyvät karmivalla tahdilla. Mutta sen sijaan että tarttuisimme yhteiskuntana näihin ongelmiin, ihmisiä kehotetaan hoitamaan itsensä takaisin työkuntoon. Elämä typistyy yksinkertaiseen kaavaan: tee töitä, palaudu ja toista. Ihmiset antavat työlle kirjaimellisesti kaikkensa, jopa oman terveytensä, mutta lopussa ei siinnä luvattu menestys. Työllä ei rikastu. Itse asiassa kasvava joukko ihmisiä ei tule edes työllään toimeen.”
Käsitteiden, rakenteiden ja järjestelmien selkeän selittämisen, lukijassa sekä oivalluksia että tunteita herättävän tiedon sekä virkistävän provokatiivisen kuvituksensa lisäksi kirja on täynnä ajankohtaisia esimerkkejä ja sitaatteja elämästä, siitä miten kulloinkin käsitelty aihe tosielämässä ilmenee ja toisaalta siitä, kuinka nykytila on vuosisatojen aikana tällaiseksi muodostunut.
Teoksen rakenne lukuineen ja aihe-alueineen toimii. Kapitalismin historiallisen aspektin lisäksi talousjärjestelmäämme tarkastellaan muun muassa sukupuolten välisen tasa-arvon, imperialismin, yksilökeskeisyyden, työelämän vaatimusten ja ekokatastrofin näkökulmasta. Vaikka teos ei suoranaisesti kovin montaa konkreettista ehdotusta kapitalismista irrottautumiseksi tarjoakaan, on se äärimmäisen tärkeä ääni kulttuurissa, joka on loputtoman menestyskilpajuoksun ja toisaalta kurjistumisen loppuunajama.
”Suhteemme työhön tuo näkyväksi sen, ettei kapitalismi ole enää pelkkä talousjärjestelmä. Se on elämäntyyli, jonka henki on siirtynyt meihin jokaiseen. Pomon ei enää tarvitse ruoskia meitä painamaan kovempaa, sillä käskyttäjä asuu oman päämme sisällä. Toistelemme ajatusta yksilöstä, joka on oman onnensa seppä ja nousee kyvyillään voittajaksi.”
Vaikutun jälleen kerran – ja rakastan sitä, että vaikuttuminen on minulle edelleen mahdollista. Uskon ja luotan nuorempiin sukupolviin näihin tässä sekä kaikkiin heidän jälkeensä. Kapitalismin vastaisten arvojen nostaminen esille ja pilkkominen aivan jokaiselle ymmärrettävään muotoon on äärimmäisen tärkeä yhteiskunnallinen teko, jonka uskon kantavan hedelmää tulevaisuudessa.
”Yritysten vastuullisuuspuheeseen kuuluu kuluttajan vastuun korostaminen ympäristökatastrofeissa. Vastuullisia kulutusvalintoja tekevä yksilö rakentaa parempaa tulevaisuutta ja tekee näin vastuuttoman liiketoiminnan kannattamattomaksi. Näin vedotaan jälleen tuttuun uskomukseen kysynnän ja tarjonnan laista. Puhe yksilöllisen kulutuksen vallasta on harhaanjohtavaa. Me yksilöinä toki kulutamme, ja niillä päätöksillä on väliä, mutta yksilöt eivät ole kulutuksen liikkeellepaneva voima. Edes tiukoilla asiakaspalautteilla ei muuteta kapitalismin logiikkaa. Keskustelun ohjaaminen yksilön tasolle hämärtää sitä tosiasiaa, että sata saastuttavinta yritystä tuottaa yli 70 prosenttia kaikista ilmastopäästöistä.”
Nyt jos koskaan on aika lopettaa toistemme kyttääminen. Yksilöinä me haluamme uskoa valinnoillamme olevan väliä, mutta niin kauan kuin me syyllistämme toinen toisiamme vääristä valinnoista tai eettisesti kestämättömistä arvoista, niin kauan me keskitymme hiekanjyviin rannalla. Sen sijaan että kääntäisimme tuomitsevan katseemme ja syyttävän sormemme ylemmäs, kohti vastuuttomia suuryrityksiä, kohti päättäjiä, kohti tahoja, joilla on kaikki se valta ja voima ja kunnia iankaikkisesti aamen. Kunnes me vaadimme toisin.
Lämmin suositus teokselle, as always.
Teoksen sanoma on tärkeä, ja erityisesti tässä joulun alla haluan nostaa esiin vielä yhden lainauksen:
”Ensimmäinen askel muutokseen on vastustaa nykytilannetta ja kapitalismia, sen kasvupakkoa sekä fossiilisten polttoaineiden ja luonnonvarojen liiallista käyttöä. Kieltäytymällä kilpailusta ja ajattelemasta, että toiset ihmiset ovat vastustajiamme. Ymmärtämällä, ettei ihmisen tarvitse muokata ja valloittaa kaikkea, mitä se näkee. Olla tottelematon kapitalismin normeja kohtaan.”
