Järjestin Instagram-tililläni äänestyksen, kummasta kirjasta kirjoittaisin seuraavaksi: Hanna Weseliuksen Nimetön: Nanette Kottaraisen muotokuva vai Gabrielle Zevinin Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow. Tilanne eli, ilmassa oli suuren penkkiurheilujuhlan tuntua. Kuitenkin sen 24 tunnin jälkeen, jolloin Instan tarinassa kyselyihin on mahdollista äänestää, voittajaksi tiensä täpärästi 54 prosentin äänienemmistöllä selvitti Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow!
Luen harmillisen vähän vieraskielistä kirjallisuutta. Harmillisen siksi, että minulla englannin ja saksan kääntäjänä olisi kaikki edellytykset siihen mutta en käytä tätä mahdollisuutta hyödyksi. Pitäisihän vieraskielisen (kauno)kirjallisuuden lukeminen huolta myös vieraan kielen taitoni ylläpitämisestä, mutta minkäs teet. Pidän vain kotimaisesta kirjallisuudesta niin jumalattoman paljon, ja Zevinin kilpakumppani Weseliuksen Nimetön on tästä kotimaisen kirjallisuuden kiistattomasta rakastettavuudesta mainio esimerkki.
Valitsin kuitenkin Zevinin vuonna 2022 julkaistun nyt jo supersuosion saavuttaneen romaanin lukulistalleni siitä ilmeisestä syystä, että eräs seuraamani maailmanluokan joogaopettaja suositteli sitä, kuinkas muuten. Olen hyvä esimerkki ihmisestä, joka tarttuu oikeastaan mihin tahansa, mitä joku mistä tahansa syystä arvostamani ihminen kehaisee, vaikkei suosittelijan asiantuntijuuden alalla olisi mitään tekemistä suositellun tuotteen tai palvelun alan kanssa. Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow oli kuitenkin nappivalinta, se on ihana teos, jonka ansiosta taannoinen flunssaviikkoni sohvan pohjalla tuntui aivan todella paljon siedettävämmältä.
Romaani sijoittuu noin parinkymmenen vuoden ajanjaksoon 1990-luvulta alkaen. Zevin itse kirjoittaa loppusanoissaan romaanin käsittelevän työtä mutta yhtä lailla myös rakkautta. Päähenkilöt Sadie ja Sam ovat pelisuunnittelijoita, tai heistä tulee sellaisia, ja vaikka maailma onkin itselleni jokseenkin tuttu oman käännöstyöni, puolisoni koulutustaustan ja koko perheen yhteisten ja erillisten peliharrastusten kautta, uppouduin Zevinin romaanissa niin syvälle tasolle, että on puhuttava aidosta, kokonaisvaltaisesta immersiosta.
Sam ja Sadie ovat ”Builders of Worlds”, maailmojen rakentajia tai luojia – mutta sellainen on todella myös Zevin itse. Rakastuin kumpaankin päähenkilöistä, rakastuin romaanin keskeiseen NPC:hen, non-player characteriin Marxiin. Rakastuin näiden kolmen epätäydellisen hahmon täydelliseen harmoniaan, jossa psykologiset profiilit on hiottu terävimpään huippuunsa ja jossa kullakin on oma tehtävänsä toistensa peileinä. Tästä näkökulmasta teos tarjoaa myös lukuisia kullanarvoisia oppitunteja myös jokaiselle tavoitteellisesti kirjoittavalle lukijalle. Paitsi että Marx on kyllä kaikkea muuta paitsi epätäydellinen, huh ja sydän tähän.
”For most of his life, Sam had found it difficult to say I love you. It was superior, he believed, to show love to those one loved. But now, it seemed like one of the easiest things in the world Sam could do. Why wouldn’t you tell someone you loved them? Once you loved someone, you repeated it until they were tired of hearing it. You said it until it ceased to have meaning. Why not? Of course, you goddamn did.”
En aluksi aikonut kirjoittaa tästä teoksesta blogitekstiä enkä Insta-julkaisua lainkaan, enhän tehnyt yhden ainutta muistiinpanoakaan. Lisäksi olin suuren osan ajasta lukiessani kuumeessa tai jonkinasteisessa tokkurassa joka tapauksessa. Tämä kirja ehdottomasti hyötyi nopeasta vain muutaman päivän kestäneestä ahmaisusta, ja kun saavuin viimeisille sivuille, en voinut muuta kuin antaa kyynelteen valua valtoimenaan neuleeni rinnuksille. En ollut valmis luopumaan ihmisistä, joihin olin juuri ehtinyt rakastua, en ollut valmis poistumaan maailmasta, jonka Zevin oli minua varten rakentanut.
Työn ja rakkauden lisäksi Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow on romaani luovuudesta, intohimosta, menetyksestä, menestyksestä, ihmissuhteista ja ystävyydestä. Se on tutkielma elämästä. Ja hei vitsi sentään miten hienoja uutisia muuten: Gummerus julkaisee teoksen tammikuussa 2024 (päivitys: apua sittenkin nyt jo ensi kuussa!) Taina Helkamon suomennoksena (Huomenna, huomenna ja huomenna), ja elokuvasopimuskin romaanista on tehty. Nyt jos koskaan on täydellinen aika uppoutua Zevinin Sadielle, Samille ja Marxille luomaan maailmaan – tai huomenna, huomenna tai huomenna.
